Lisäksi kartongeilla, pahvilla, lehdillä, yms. on oma tietty päivänsä kerran kuussa, jolloin ne haetaan. Mutta toisaalta, tällä tavoin esim. vanhoista huonekaluista ja ongelmajätteestä pääsee helposti eroon, kunhan muistaa roudata ne tiettynä päivänä kadun varteen. Jotenkin on vaikea kuvitella, että törmäisin täällä vaikka tien varteen hylättyyn sohvaan. Herran jestas, sehän olisi pyhäinhäväistys tämän maan jätteiden lajittelulle!
Tyhjät pullot viedään lajittelupisteeseen (löytyy yleensä läheltä, meillä se on kadun toisella puolella). Siellä erotellaan tölkit (sitä masiinaa pitää pyörittää kangesta, jotta tölkit puristuvat mahd. pieneksi), vihreä, ruskea ja valkoinen lasi sekä patterit. Ne pullot, missä on PET-merkintä, palautetaan kauppaan (sieltä ne on yleensä ostettukin, mutta ei niissä mitään panttia ole).
Tässäkin on hyvät puolensa: jos jokin asia oikein ottaa päähän, se helpottaa heti, kun mäiskii niitä lasipulloja keräysastiaan. Siis niin kovaa, että ne varmasti hajoaa.
Ja ne roskapussithan ovat oma lukunsa. Niitä myydään kaupassa, tiskin alta. Niitä on siis mahdoton löytää kaupan hyllystä, voit ostaa roskapusseja vain ja ainoastaan pyytämällä kassan tädiltä. Ja se hinta: 10 kpl / 23 chf (noin 17 eur). Niitä ei siis todellakaan käytetä huvikseen..
Tältä se roskapussi näyttää, valmiina eteenpäin, oikeaoppisesti Bebbi Saggeen solmittuna :)
Mutta se siitä aiheesta.
Tänään oli myös joka lauantainen ratsastustuntini. Se meni hyvin, tiukka ja vaativa opemmekin heltyi muutamiin positiivisiin sanoihin tunnin aikana. Tällä kertaa ratsastin reipasta, vauhdikasta, söpöä, lehmänkirjavaa Candya (lempinimi Cow..hmm.). Se oli hieno tamma, liekö sitten opettajan kehut hepan ansiota. Mutta väliäkös sillä, me oltiin hyvä tiimi!
Tämä, Basel-Landin puolella sijaitseva, talli on toinen kotini lauantai-iltapäivisin:
Pferdesportzentrum Binningen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti