Tänään pääsin taas kauramoottorin ohjaksiin sitten Suomesta muuton. Ja voi sitä onnen tunnetta! Kestohymy päällä pyöräilin pois tallilta, kun tiedossa on lisää samaa kivaa heti lauantaina. Ja seuraavana lauantaina, ja sitä seuraavana. Vakioratsastustunti siis.
Innolla jo odotan tapaavani muita samanhenkisiä ihmisiä, eipä nämä yksityistunnit ole ihan mun juttu. Vaikka on niissäkin puolensa: Open jakamaton huomio ja tila melkeinpä vain itselle, puolityhjässä maneesissa on kieltämättä kiva laukata, kun ei tarvitse hidastella tai olla itse tien tukkeena.
Huomenna pitää varmaan mennä vahvistamaan alaselkää salille, sitä alkoi ihan selvästi ketuttamaan, kun joutui pitkästä aikaa töihin (pyöräkolari on vähän hidastanut aktiivisen elämän harrastamista). Mutta hah, siitäs sai!
Niin, ja tuo "ehkä" otsikossa ei tarkoita sitä, etteikö ratsastus minun mielestä olisi maailman paras harrastus vaan sitä, että joku saattaa olla eri mieltä. Ihan vain selvyydeksi.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti