Pientä kivaa

Tämä on todennäköisesti vanha juttu, mutta koska itse törmäsin tähän musiikki-elämykseen ensi kertaa tänään, ajattelin jakaa sen täällä: http://www.youtube.com/watch?v=rOSOZ4iBUkI

Ja anteeksi Lauri Tähkä -fanit. Mutta on se vaan hauska.

Saksaa, työhaastattelua, kevättä

Viime päivinä täällä Baselissa on ollut keväistä. Kaikki lumet (ainakin kaupunkialueelta) ovat lähteneet, aurinko paistanut ja ilma lämmennyt. Tuleeko se kevät oikeasti näin aikaisin tähän osaan Eurooppaa? Jos tulee, tännehän voisi oikeasti kuvitella jäävänsä :)

Tänään kävin toisessa työhaastattelussa Sveitsiin muuton jälkeen. Se meni paremmin kuin ensimmäinen. Nyt pitää vain toivoa, että "pääsee" tapaamaan jotain isompaakin pomoa, eli siis toiselle kierrokselle. Tänään tapasin mahdolliset tulevat kollegani, jotka olivat mukavia. Olen tyytyväinen.

Tänään olisi myös toinen saksan tunti joulutauon jälkeen. Ja huomenna aloitan sveitsinsaksan, Baselin murteella. Mitenköhän sekaisin ihminen voi näistä kielistä mennä - suomea, englantia, saksaa, sveitsinsaksaa...mutta en valita, olenhan aina tykännyt kielistä. Tämä 4 kk on kyllä ollut isompi kielikylpy kuin koko elämäni kieltenopiskelut yhteensä. Ja lisää on siis luvassa.

Se pieni häilyvä raja

"Ihminen matkustaa maailmalle etsiäkseen jotakin, mitä hän tarvitsee ja palaa kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä." - Georges Moore

Hmm..onkohan se nyt ihan noin? Samaan sarjaan voisi laittaa myös sanonnan "Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle."

Kun me teimme päätöksen ulkomaille muutosta, meillä oli Suomessa kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työpaikat, perhe ja kaverit lähellä, harrastuksia, jne. Emme ainakaan tietoisesti tarvinneet mitään, mitä emme olisi saaneet Suomestakin.

Pikemminkin ajattelin sen niin, että ulkomailla asuessa voi vain saada. Oli se sitten uusi kieli, ystäviä, työkokemusta, hyviä tai huonoja asioita, ihminen ei voi muuta kuin ottaa opiksi. Kenelläkään ei ole niin kova kallo, etteikö kokemuksista tulisi viisaammaksi. No joo, totta kai sitä alkaa arvostaa esimerkiksi läheisiään, omaa äidinkieltä ja ehkä ylipäätään Suomea enemmän. Mutta sehän on vain hyvä asia, eikö?

Jos ei koskaan salli itselleen uutta ja erilaista, mitä voi oppia tutusta ja turvallisesta? kysyn minä.

...ai niin, ihan unohdin mainita

...kyllä muuten huomaa, että ollaan Keski-Euroopassa: tuleva ratsastuksenopettajani on Sveitsin olympiajoukkuessa ratsastavan valmennettava ja yksi tallin opettajista on Grand Prix-tason ratsastaja. Että siltä pohjalta täällä ratsastetaan.

Ehkä maailman paras harrastus

Tänään pääsin taas kauramoottorin ohjaksiin sitten Suomesta muuton. Ja voi sitä onnen tunnetta! Kestohymy päällä pyöräilin pois tallilta, kun tiedossa on lisää samaa kivaa heti lauantaina. Ja seuraavana lauantaina, ja sitä seuraavana. Vakioratsastustunti siis.
Innolla jo odotan tapaavani muita samanhenkisiä ihmisiä, eipä nämä yksityistunnit ole ihan mun juttu. Vaikka on niissäkin puolensa: Open jakamaton huomio ja tila melkeinpä vain itselle, puolityhjässä maneesissa on kieltämättä kiva laukata, kun ei tarvitse hidastella tai olla itse tien tukkeena.

Huomenna pitää varmaan mennä vahvistamaan alaselkää salille, sitä alkoi ihan selvästi ketuttamaan, kun joutui pitkästä aikaa töihin (pyöräkolari on vähän hidastanut aktiivisen elämän harrastamista). Mutta hah, siitäs sai!

Niin, ja tuo "ehkä" otsikossa ei tarkoita sitä, etteikö ratsastus minun mielestä olisi maailman paras harrastus vaan sitä, että joku saattaa olla eri mieltä. Ihan vain selvyydeksi.

Kakkatykki-täti

Yhteydenpito läheisiin Suomessa ja muualla on kyllä tehty äärimmäisen helpoksi. On Facebook, Skype, sähköposti, tekstiviestit ja joskus sitä raaskii soittaa jopa ihan puhelimella. Ei ihme, että se paljon mainostettu koti-ikävä ei ole iskenyt, kun kaikista rakkaimmat saa skype-kameran ääreen parilla napin painauksella (kunhan ensin ollaan useammalla tekstiviestillä sovittu aika jutustelusessiolle ;)

Kun melkein 3-vuotias siskonpoika kantaa potankin olkkariin, jotta ei missaa mitään tärkeää tädin ollessa langan päässä, vaikka luonto kutsuu, niin eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle.

10 pistettä nykyajan tekniikalle!

Vaatimattomuus kaunistaa, vai kaunistaako?

Soitto paikalliseen ratsastuskouluun tänään:

Minä: Hi, do you speak English?
*: Oh, no..
Minä: Is there anyone else who could speak English?
*: No..but you can later..
Minä: Ok. I'll call later. What time would be best?
*: At 12 or 11 o'clock.
Minä: Ok, thank you, bye bye!
*: Thank you, bye!

Missä kohtaa tuli informaatiokatko? Ei missään.

Vastaava tilanne aikaisemmin joulukuussa, soitto paikalliselle yksityislääkärille:

Minä: Guten Tag. Sprechen Sie Englisch?
Ystävällinen vanhempi nainen: Jaa..aber Sie sprechen ganz sicher besser Deutsch als ich Englisch!
Minä: Okey, ich versuche auf Deutsch. Ich habe meine Krankenversicherung gehabt und jetzt muss ich einen Arzt finden.
Nainen: Sie brauchen einen Arzt?
Minä: Nein, ich brauche kein Arzt jetzt aber ich möchte sie finden. Als ich habe meine Kranken---
Nainen: Ah, ja-ja, Frau B nimmt doch neue Patienten. Wann können Sie uns besuchen? Sie können dann entscheiden ob Sie zu uns kommen wollen - oder nicht.

Missä kohtaa tuli informaatiokatko? Ei missään.

Mutta siis kieltähän ei osaa, jos ei osaa puhua täydellisesti. Niin suomalaista. Ja näköjään ah, niin sveitsiläistä.

Rakas päiväkirjani..

Uuden vuoden kunniaksi päätin aloittaa blogin. Tulevista aiheista tai kirjoittamisen tiheydestä ei tässä vaiheessa voi tehdä lupauksia, mutta yritän kirjoittaa elämästämme täällä Sveitsissä ja kaikesta siitä, mitä täällä haistan, maistan ja koen.

Ja ehkä tätä voi sitten itsekin vanhana kiikkustuolissa lukea ja ihmetellä, että minne kaikkialle se elämä on kuljettanut. (Toivottavasti) nautinnollisia lukuhetkiä!