Latinalaisittain fit

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että olisi kiva aloittaa jonkun tanssin harrastaminen. Joten päätin sitten vielä eilen illalla raahautua klo 19.30 alkavalle Latin Fit - tunnille tuonne omalle salilleni. Lähdin vähän sillä asenteella, että katsotaan nyt, mitä tästä tulee ja jos ei tule, niin eipähän tarvitse enää toiste mennä.

Sehän olikin yllättävän hauskaa, ja hikistä! Jo alussa olin hieman yllättynyt, että ryhmässä oli myös kaksi miestä ja myös ohjaaja oli mies. Ensin askeleet tuntuivat menevän minne sattuu ja kun ohjaaja huusi jo "vier, fünf, sechs, rechts!" niin minä olin vasta siinä "eins, zwei, drei, links" - kohdassa..mutta ei se mitään, lopputunnista tuntui jo, että kyllä se sarja on varmasti opittavissa, niin moneen kertaan se ehdittiin 60 minuutissa mennä läpi. Ja latinalainen musiikki on niin mukaansa tempaavaa, ettei siinä niitä askeleitaan ehdi niin kovasti edes miettiä :) Lopuksi kun vielä tärähti sykemittarin näyttöön 663 menetettyä kaloria niin saattaapa olla, että taisi kuin ohimennen löytyä uusi keskiviikko-iltojen liikuttaja!

Tältä se melkein näytti meilläkin:

http://www.youtube.com/watch?v=HjywGnMStiI&feature=related

1-vuotispäivä

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun Blue1 laskeutui Zürichin lentokentälle ja meidän Sveitsin reissu sai alkunsa (tai miehellähän se oli varsinaisesti alkanut jo 3 kk aiemmin).

1.10.2009 päästiin muuttamaan asuntoomme ja muuttokuorma Suomesta tuli siitä noin viikon päästä.

Kaikennäköistä sitä onkin vuoteen mahtunut. Tunnepuolella varmasti kaikista kuoppaisin ajanjakso mitä koskaan on ollut. Fiilikset ovat menneet ylös ja alas kuin Alpit konsanaan, ollaan itketty ja naurettu, stressattu ja surkuteltu, iloittu ja - ennen kaikkea - viisastuttu. Kaikista isoin huoli itsellä tietenkin oli töiden löytyminen ja kun samalla olen seurannut miehen työpaikan ei aina niin letkeää eteenpäin menoa niin täytyy kyllä sanoa, että taatusti olisimme Suomeen jäämällä päässeet paljon helpommalla! Mutta väittikö joku, että se olisi helppoa? EI.

Näin jälkikäteen voi sanoa, että se kaikki on ollut sen arvoista. Vaikka muuttaisimme heti huomenna takaisin Suomeen, toisimme mukanamme aimo annoksen kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa - ja niitä mihinkään vaihtamatta. Ja uskon, että tämä kaikki on vaikuttanut myös luonteeseen, johon on isolla kädellä lisätty enemmän kärsivällisyyttä, nokkeluutta, reippautta ja rohkeutta. Ja kaikki ne ihmiset, joita täällä ollaan tavattu, ja jotka eivät varmasti koskaan unohtuisi. Aivan samalla tavalla kuin kaikki rakkaat Suomessa ovat mielessä joka päivä.

Se on hienoa miten yhteinen kokemus (= ulkomailla asuminen) yhdistää ihmisiä, olivat he sitten mistä päin vain maailmaa alunperin. Suomessa oli erittäin hankala tavata ulkomaalaisia, puhumattakaan ystävyyssuhteiden luomisesta. Ehkäpä hekin viettävät Suomessa aikaansa omassa porukassa, vähän niin kuin me ulkomaalaiset täällä. Suhteiden luominen sveitsiläisiin ottaa oman aikansa, he ovat samalla tavalla vähän ujoja kuin me suomalaiset. Ja lisäksi täällä arvostaa niitä muutamia suomalaiskavereita varmasti vielä enemmän kuin koti-Suomessa, onhan se kiva päästä välillä kälättämään suomalaisen kaverin kanssa suomeksi kaiken tämän kielikylvyn keskellä :)

Hieno vuosi siis takana kaikkine kuoppineen ja ylä- ja alamäkineen! Lisää odotellessa..

Antaa syksyn tulla vaan

Blogin päivitys on viime aikoina jäänyt..sanoisinko nyt puolitiehen. Tai tärkeimpien asioiden jalkoihin, tai miten vaan, hyviä syitä löytyy aina. Niin kuin joskus pienenä se päiväkirjan kirjoittaminen vain aina jäi. Mutta jos nyt kuitenkin näin syksyn kunniaksi ottaisi taas paremman otteen tähänkin hommaan.

Niin tosiaan, ilmat tuntuu vaihtelevan ihan miten sattuu. Kesä, syksy, kesä..Vielä torstaina lämpötila taisi kohota jonnekin 20:n asteen yläpuolelle ja esim. tänään vaatimattomaan 12:een asteeseen. Kai se on sitten syksy. Mutta antaa olla ja tulla vaan, kyllä se kestetään!

Viime päivityksen jälkeen olen löytänyt ja aloittanut työt ja se jos mikä on kyllä piristänyt minun syksyä. Nyt on 3,5 viikkoa töitä takana ja tunnelmaa voisi kuvailla niinkin perinteisesti kuin "väsynyt mutta onnellinen". Varsinkin ensimmäiset päivät veivät kyllä mehut aika kiitettävästi, niin paljon uutta tuli vastaan - ja tulee edelleen. Mutta sittemmin olen kyllä ottanut härkää sarvista ja päättänyt panostaa myös fyysiseen hyvinvointiin. Salikortti on siis ollut ahkerassa käytössä ja hurja 15 minuutin työmatka taittuu useimmiten kätevästi pyörällä (okei, sateisina päivinä olen hypännyt ratikkaan).

Elokuussa pidettiin hieman yhteistä lomaa ja matkustettiin junalla viideksi yöksi Pariisiin. Tullessa pysähdyttiin yöksi Strasbourgiin. Oli hieno ja kiva reissu, mutta kyllä se Pariisi vaan on jotenkin niin iso ja turistien kansoittama, että oli oikeastaan ihan mukava tulla kotiin Baseliin. Mutta sinne pitää ehdottomasti mennä vielä joskus uudestaan, kun eihän niitä kaikkia nähtävyyksiä vaan ehtinyt katsoa. Jonottamiset ja paikasta toiseen siirtymiset veivät osittain paljon kallista aikaa. Niin ja ne viinilasilliset, joille piti tietenkin pysähtyä, kun jalat alkoivat osoittaa merkkejä väsymisestä.

Alkava syksy koostuu siis pääosin työnteosta ja vähästä vapaa-ajasta, jolloin tavataan kavereita, hikoillaan salilla tai jumpassa, yritetään opiskella saksaa ja jopa puhua sitä töissä. Ja seuraava Suomen matkakin on jo varattu lokakuun lopulle, silloin tämä täti näkee ensimmäistä kertaa elokuussa syntyneen pikkukäärön.

Näillä mennään - hyvä tästä vielä tulee!