Pitkää nenää pitkäkyntisille

Nyt meinasi mennä sunnuntai-päivä pilalle. Huomasin nimittäin lenkiltäni tullessani, että pyörä ei enää ollutkaan omassa parkissaan tuossa kadun varressa. "Tähän mä sen jätin", oli ensimmäinen, mitä tuli mieleen..No, lähdettiin sitten etsimään sitä tästä kulmilta ja mies sen sitten löysikin noin 50 metrin päästä, hylättynä puiston kulmalle, roskapönttöjen taakse. Siis kuka viitsii lukossa ollutta pyörää raahata perässään edes noin lyhyen matkaa? Kyllä on taas jollain välähtänyt. Ainut, mikä oli pitkäkyntisille kelvannut oli jo valmiiksi rikki ollut lamppu. Ilmeisesti satulaa ja polkimiakin oli yritetty irroittaa - siinä kuitenkaan onnistumatta, hähhäh.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin toistaiseksi, meillä ei nimittäin tässä talossa ole muita sisätiloja pyörille kuin kellari/häkkikomerot ja sinne vievät rappuset ovat niin jyrkät, ettei sinne kyllä varmasti kukaan joka päivä pyörää käyttävä jaksa pyöräänsä viedä. Jos tuo pyörä joskus lopullisesti varastetaan, niin ehkä sitten täytyy alkaa ostaa max. 100 frangin käytettyjä pyöriä, ettei ainakaan harmita, jos ne jonkun matkaan lähtee.

Mutta onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu. Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa siis!