Blogin päivitys on viime aikoina jäänyt..sanoisinko nyt puolitiehen. Tai tärkeimpien asioiden jalkoihin, tai miten vaan, hyviä syitä löytyy aina. Niin kuin joskus pienenä se päiväkirjan kirjoittaminen vain aina jäi. Mutta jos nyt kuitenkin näin syksyn kunniaksi ottaisi taas paremman otteen tähänkin hommaan.
Niin tosiaan, ilmat tuntuu vaihtelevan ihan miten sattuu. Kesä, syksy, kesä..Vielä torstaina lämpötila taisi kohota jonnekin 20:n asteen yläpuolelle ja esim. tänään vaatimattomaan 12:een asteeseen. Kai se on sitten syksy. Mutta antaa olla ja tulla vaan, kyllä se kestetään!
Viime päivityksen jälkeen olen löytänyt ja aloittanut työt ja se jos mikä on kyllä piristänyt minun syksyä. Nyt on 3,5 viikkoa töitä takana ja tunnelmaa voisi kuvailla niinkin perinteisesti kuin "väsynyt mutta onnellinen". Varsinkin ensimmäiset päivät veivät kyllä mehut aika kiitettävästi, niin paljon uutta tuli vastaan - ja tulee edelleen. Mutta sittemmin olen kyllä ottanut härkää sarvista ja päättänyt panostaa myös fyysiseen hyvinvointiin. Salikortti on siis ollut ahkerassa käytössä ja hurja 15 minuutin työmatka taittuu useimmiten kätevästi pyörällä (okei, sateisina päivinä olen hypännyt ratikkaan).
Elokuussa pidettiin hieman yhteistä lomaa ja matkustettiin junalla viideksi yöksi Pariisiin. Tullessa pysähdyttiin yöksi Strasbourgiin. Oli hieno ja kiva reissu, mutta kyllä se Pariisi vaan on jotenkin niin iso ja turistien kansoittama, että oli oikeastaan ihan mukava tulla kotiin Baseliin. Mutta sinne pitää ehdottomasti mennä vielä joskus uudestaan, kun eihän niitä kaikkia nähtävyyksiä vaan ehtinyt katsoa. Jonottamiset ja paikasta toiseen siirtymiset veivät osittain paljon kallista aikaa. Niin ja ne viinilasilliset, joille piti tietenkin pysähtyä, kun jalat alkoivat osoittaa merkkejä väsymisestä.
Alkava syksy koostuu siis pääosin työnteosta ja vähästä vapaa-ajasta, jolloin tavataan kavereita, hikoillaan salilla tai jumpassa, yritetään opiskella saksaa ja jopa puhua sitä töissä. Ja seuraava Suomen matkakin on jo varattu lokakuun lopulle, silloin tämä täti näkee ensimmäistä kertaa elokuussa syntyneen pikkukäärön.
Näillä mennään - hyvä tästä vielä tulee!
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tervehdys täältä rajan takaa, elikkäs Ranskasta. Siis ihan naapureita ollaan, kun asutaan vain kivenheiton päässä rajalta ;)
Mukava oli löytää taas suomalainen blogi, jonka sisältö on "sveitsiläinen" ja huomasimpas heti muutaman kirjotuksen ratsastuksesta +++!!
Onnittelut työpaikasta!
Päivitysintoa ;) ja mukavaa syksyä!!
T: Johanna
Hei! Ja kiitos kommentista, naapuri :)
Ratsastus on tällä hetkellä vähän jäähyllä, kun alkoi selkä hieman prakaamaan. Mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa taas tallilta itsensä löydä..
Mukavaa syksyä sinnekin!
Riikka
Asuin 1989-90 kans Baselissa ja ratsastaminen siellä oli kivaa. Talleja löytyi moneen makuun! Melkoinen kokemus oli ratsastaa niillä tynnyrimäisillä olutkärryjen vetäjillä. Tuula
Oi, se olisikin hauskaa joskus kokeilla :) Helsingissäkin aina ihastelen niitä Koffin heppoja.
Täällä taitaa olla tallit vähentyneet sitten 90-luvun alun, koska en ainakaan tästä lähiseudulta löytänyt kuin pari tallia. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että asutaan niin lähellä kaupungin keskustaa..mutta onneksi tuo yksi löytyi ihan pyörämatkan päästä :)
Riikka
Lähetä kommentti