Ihanaa, leijonat, ihanaa!

Täällä Sveitsissä on koko olympialaisten ajan ollut vaikeaa löytää jääkiekkoa tv-kanavilta. Perjantain ottelua USA:ta vastaan ei tullut mistään. Ja meillä on kotona sentään 60 tv-kanavaa. Sen sijaan kelkkailua tuli neljältä eri kanavalta.

Kaupungilla irkku-baarit täyttyivät rugbyn katselijoista ja kun paikallisten baarien ystävälliset omistajat yrittivät etsiä Suomi-USA kisakatsomollemme lätkää, ei sitä löytynyt, vaikka kuinka paineli kaukosäätimen nappuloita. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ehkä TV-kaista seuraavana päivänä oli ihan riittävä sen nöyryytyksen näkemiseen.

Sen sijaan Slovakia-pelissä riitti jännitystä TV-kaistankin kautta, vaikkei sitä jaksanutkaan herätä suorana katsomaan aamuyöllä. Hyvä Suomi! Nyt ehkä kestää ne amerikkalaisten kuittailutkin paremmin :)

(Pitihän sitä testata miten pieni ystäväni Canon selviää tietokoneen näytöltä otetusta kuvasta..)

Fondueta vatsan täydeltä

Eilen kävimme syömässä perinteistä sveitsiläistä fondueta, perinteisessä sveitsiläisessä ravintolassa. Ja kuuleman mukaan Restaurant Elsbethenstübli on yksi Baselin tunnetuimmista fondue-paikoista.

Viiniksi valikoitui tarjoilijan suosittelema, sveitsiläinen valkoviini. Raikasta ja hyvää, eikä liian kuivaa. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun join täällä paikallista viiniä.


Sekä fondue että viini olivat oikein suosittelemisen arvoisia. Sen verran juustosta kuitenkin täyttyi, että koko seurueemme yhteinen mielipide lopuksi oli, että jos ei nyt kuitenkaan vähään aikaan oteta uusiksi. Mutta kiva kokemus, kun kerran täällä juustolandiassa asutaan!

Fasnacht - 3 päivän juhlaputki

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 4 täällä Baselissa alkoi perinteinen Fasnacht-juhlinta. Kemut alkoivat, kun kaupungin keskusta-alueelta sammutettiin kaikki valot ja iso joukko kaikenmaailman kostyymeihin pukeutuneita ihmisiä kulki jonossa väkijoukon keskellä. He kantoivat mukanaan erilaisia plakaatteja ja muuta oheismateriaalia, jotka koostuivat pääosin viime vuoden poliittisista ja muusta paljon julkisuutta saaneista aiheista puettuna ironian muotoon. Olin etukäteen lukenut, että Fasnacht on suurimmaksi osaksi paikallisten juhla ja näin hiljattain maahan muuttaneena täytyy kyllä myöntää, että iso osa teksteistä meni ohi. Mutta kyllä hauskaa silti riitti, ihan vain vaikka katselemalla toinen toistaan hauskempia asuja.

Myös maanantaina päivällä lähdimme kaupungille katselemaan meininkiä. Tästä kuvassakin näkyvästä konfetti-sateesta sai varmasti kaikki osansa, mutta erityisesti ne, jotka eivät olleet ostaneet rintaansa Fasnacht-pinssiä. Itsekin jouduin yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja sittenhän sitä sai ravistella pois hiuksista, vaatteista ja varmaan nenästä ja korvistakin.

Yllättäen kyllä, nämä pysyivät tahdissa:

Tyypit heittelivät kaupunkia kiertävistä kojuistaan kaikennäköistä: mandariineja, banaania, karkkia..piti vain toivoa, että se, joka kopin halusi, myös sen sai:

Siirtyessämme Grossbaselin puolelta Kleinbaselin juhlahumuun, totesimme, että sillan ylitykseen menisi tässä väkijuokossa ainakin puoli tuntia..

...joten päätimme ylittää Reinin lautalla (joka näkyy pienenä vastarannalla). Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi.

Naapurissa juustometsällä

Sveitsi on niin kuuluisa juustoistaan, että täällä ei ruokapöydässä sorruta käyttämään alle 28 % rasvaa sisältäviä juustoja. Ja minä taas en sorru niihin (tai siis aluksi sorruin, mutta sitten se rasvamäärä alkoi hirvittää, vaikka juusto hyvää olikin).

Käynkin nykyään säännöllisin väliajoin hakemassa juustoni Saksan puolelta. Aivan Sveitsin ja Saksan rajalla on ostoskeskus, jonka ruokakaupan valikoimista löytyy muitakin vähärasvaisia tuotteita. Sekä halvempaa lihaa.

Ja samalla voi napata kuvan kolmen maan rajapyykistä. Reinin toisella puolella näkyy siis Ranska:

Be My Wolfman - - - oh, sorry, Be My Valentine

Me kulutimme eilistä ystävänpäivää kaupungilla. Teimme ensi kertaa tuttavuutta paikallisen elokuvateatterin kanssa (yhden niistä). Meistä ei näin ensimmäisellä kerralla tullut vielä ystäviä, johtuen pääosin lippujen hinnasta per lärvi (18,5 chf eli noin 13 eur). Mutta ehkä siellä silloin tällöin raaskii piipahtaa. Leffaksi valikoitui The Wolfman. Ei lähellekään lipunhinnan arvoinen, mutta siedettävä katseluelämys.
Sen lisäksi, että lipuista saa maksaa itsensä kipeäksi, pidetään täällä elokuvan puolivälissä 10 min tauko. Se on ehkä hieman outoa, mutta ehtiihän siinä täyttää popcorn-varastot ja käydä toiletin puolella, jos nyt vajaan kahden tunnin leffan aikana välttämättä täytyy.

Ennen elokuvaa kävimme syömässä teatterin yhteydessä olevassa ravintolassa suosittelemisen arvoiset French-Pizzat:

Ranskaa näissä siis edusti pohjalle voideltu hapan(ranskan)kerma. Täyttävää ja hyvää!

Siisteys ennen kaikkea

Roskat ja niiden hävittäminen on Sveitsissä aika hauska juttu. Roskien lajittelusta on tarkat säännöt (kuten yleensäkin kaikesta). Roskapussit viedään oman kadun varteen, ei siis mihinkään jokaisen taloyhtön omaan roskakatokseen/-laatikoihin. Meidän alueella ne haetaan maanantai- ja torstai-aamuisin. Eli toivottavaa on, että pussit tuodaan ulos sunnuntai- ja keskiviikko-iltaisin. Tänään päätin kuitenkin - sakkojenkin uhalla - uhmata tuota maanantai-aamun oranssin roska-auton kuljettajaa ja vein meidän täyteen tulleen pussiin ulos. Siis kaksi päivää ennen hakua! Jännitystä elämään.

Lisäksi kartongeilla, pahvilla, lehdillä, yms. on oma tietty päivänsä kerran kuussa, jolloin ne haetaan. Mutta toisaalta, tällä tavoin esim. vanhoista huonekaluista ja ongelmajätteestä pääsee helposti eroon, kunhan muistaa roudata ne tiettynä päivänä kadun varteen. Jotenkin on vaikea kuvitella, että törmäisin täällä vaikka tien varteen hylättyyn sohvaan. Herran jestas, sehän olisi pyhäinhäväistys tämän maan jätteiden lajittelulle!

Tyhjät pullot viedään lajittelupisteeseen (löytyy yleensä läheltä, meillä se on kadun toisella puolella). Siellä erotellaan tölkit (sitä masiinaa pitää pyörittää kangesta, jotta tölkit puristuvat mahd. pieneksi), vihreä, ruskea ja valkoinen lasi sekä patterit. Ne pullot, missä on PET-merkintä, palautetaan kauppaan (sieltä ne on yleensä ostettukin, mutta ei niissä mitään panttia ole).
Tässäkin on hyvät puolensa: jos jokin asia oikein ottaa päähän, se helpottaa heti, kun mäiskii niitä lasipulloja keräysastiaan. Siis niin kovaa, että ne varmasti hajoaa.

Ja ne roskapussithan ovat oma lukunsa. Niitä myydään kaupassa, tiskin alta. Niitä on siis mahdoton löytää kaupan hyllystä, voit ostaa roskapusseja vain ja ainoastaan pyytämällä kassan tädiltä. Ja se hinta: 10 kpl / 23 chf (noin 17 eur). Niitä ei siis todellakaan käytetä huvikseen..

Tältä se roskapussi näyttää, valmiina eteenpäin, oikeaoppisesti Bebbi Saggeen solmittuna :)


Mutta se siitä aiheesta.

Tänään oli myös joka lauantainen ratsastustuntini. Se meni hyvin, tiukka ja vaativa opemmekin heltyi muutamiin positiivisiin sanoihin tunnin aikana. Tällä kertaa ratsastin reipasta, vauhdikasta, söpöä, lehmänkirjavaa Candya (lempinimi Cow..hmm.). Se oli hieno tamma, liekö sitten opettajan kehut hepan ansiota. Mutta väliäkös sillä, me oltiin hyvä tiimi!

Tämä, Basel-Landin puolella sijaitseva, talli on toinen kotini lauantai-iltapäivisin:
Pferdesportzentrum Binningen.

Frytig

Kun ei käy töissä, kaikki päivät tuntuvat perjantailta. Tai keskiviikolta. Tai torstailta. Oikeastaan niillä päivillä ei ole niin väliä. Voi vaikka lähteä lenkille, näihin maisemiin:

Ja tämä Frytig päätettiin Margaritoihin Baselin keskustassa Papa Joen Happy Hourilla.
Lämmitetty terassi ja mansikat lasissa = Melkein kesä.

(Pahoittelut tämän kuvan laadusta, lasin läpi pimeässä se ei aina ole niin helppoa.)

Bad English Day - ja sen pelastaja

Kaikkihan varmasti tietävät, mikä on Bad Hair Day. Mutta minä haluaisin nyt ihan virallisesti lanseerata sellaisen kuin Bad English Day. Minulla oli sellainen eilen.

Se menee jotenkin näin: avaat suusi ja aiot sanoa jotain - mutta, mitään ei tule ulos, koska et osaa/muista sanoja. Tai sitten puhut imperfektissä, kun pitäisi puhua preesensissä tai toistepäin. Tai sitten et vain yksinkertaisesti tiedä, mitä aikamuotoa aioit edes käyttää. Tai olisi pitänyt käyttää. Sitten vain änkytät ja toivot, että vastapuoli ymmärtää. Jos keskustelet natiivin kanssa, Bad English Day ei yleensä tuota suuria ongelmia, mutta sveitsiläisten kanssa asia voi olla toinen..siinä vaiheessa yleensä toivoo, että pahan päivän voisi piilottaa huivin tai lippalakin alle, vähän niin kuin bad hairin. Innolla odotan jo sitä päivää, kun saksani on niin sujuvaa, että voin virallistaa sen huonomman version eli Der schlechte Deutsch Tagin. Hui! Sanomattakin on siis selvää, että saksan osalta toistaiseksi vielä kaikki päivät ovat huonoja.

Sitten asiasta ihan toiseen eli kahviin. Viime aikoina iltapäivän kahvihetkeni (ja pahat päivät) on pelastanut joululahjaksi saamani Piparkakkukahvi:


Maistuu periaatteessa samalta kuin tavallinen (SUOMALAINEN) kahvi, mutta tuoksuu ihanasti piparkakuilta. Jos parasta ennen -päivämäärä sallisi, olisin säästänyt sen joulukuulle ja fiilistellyt tuoksulla lähestyvää joulua. Mutta sen sijaan se pitääkin juoda pois ennen huhtikuuta, harmi.

Ja luonnollisesti kaapista löytyy tämän herkun lisäksi vielä joulureissulta tuotua suomalaista kahvia. Ja lisää aion tilata Suomikaupasta. Koska suomalainen kahvi nyt vaan on maailman parasta.

Perussettiä

Elämä täällä kulkee aika tasaisia latuja. Mutta eihän sen aina niin hohdokasta tarvitse ollakaan. Kai?

Työnhausta kuulumisia: Edelleen odottelen vastausta kolmen viikon takaisesta haastattelusta, josko onni suosisi toiselle kierrokselle. Hieman tuntuu nyt rekrytointi kestävän. Mutta mihinkäs minulla on tässä kiire.

Lisäksi viime viikolla kävin yhdessä toisessa paikassa ja sieltä odottelen myös puhelinsoittoa - toinen kierros sielläkin edessä, jos hyvin käy. Eli ei hullummin pullat uunissa töiden suhteen tällä hetkellä. Tosin tilannehan voi ensi viikolla olla ihan toinen.

Tänään kävin - ehkä voin näin kahden käyntikerran jälkeen sanoa - vakikampaajallani Barrylla.
Mukava ja taitava heppu, ei kai sitä kampaajaltaan paljon muuta voi toivoa.

Niin, ja rakas avomieheni tulee tänään 11 päivän työreissulta: Basel-Minsk-Budapest-Basel. Aika eksoottisissa paikoissa alkaa olla nuo bisnekset..Ja ei, me emme ole muuttamassa Minskiin. Ainakaan minä en ole ;)

Pientä kivaa

Tämä on todennäköisesti vanha juttu, mutta koska itse törmäsin tähän musiikki-elämykseen ensi kertaa tänään, ajattelin jakaa sen täällä: http://www.youtube.com/watch?v=rOSOZ4iBUkI

Ja anteeksi Lauri Tähkä -fanit. Mutta on se vaan hauska.

Saksaa, työhaastattelua, kevättä

Viime päivinä täällä Baselissa on ollut keväistä. Kaikki lumet (ainakin kaupunkialueelta) ovat lähteneet, aurinko paistanut ja ilma lämmennyt. Tuleeko se kevät oikeasti näin aikaisin tähän osaan Eurooppaa? Jos tulee, tännehän voisi oikeasti kuvitella jäävänsä :)

Tänään kävin toisessa työhaastattelussa Sveitsiin muuton jälkeen. Se meni paremmin kuin ensimmäinen. Nyt pitää vain toivoa, että "pääsee" tapaamaan jotain isompaakin pomoa, eli siis toiselle kierrokselle. Tänään tapasin mahdolliset tulevat kollegani, jotka olivat mukavia. Olen tyytyväinen.

Tänään olisi myös toinen saksan tunti joulutauon jälkeen. Ja huomenna aloitan sveitsinsaksan, Baselin murteella. Mitenköhän sekaisin ihminen voi näistä kielistä mennä - suomea, englantia, saksaa, sveitsinsaksaa...mutta en valita, olenhan aina tykännyt kielistä. Tämä 4 kk on kyllä ollut isompi kielikylpy kuin koko elämäni kieltenopiskelut yhteensä. Ja lisää on siis luvassa.

Se pieni häilyvä raja

"Ihminen matkustaa maailmalle etsiäkseen jotakin, mitä hän tarvitsee ja palaa kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä." - Georges Moore

Hmm..onkohan se nyt ihan noin? Samaan sarjaan voisi laittaa myös sanonnan "Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle."

Kun me teimme päätöksen ulkomaille muutosta, meillä oli Suomessa kaikki hyvin. Molemmilla hyvät työpaikat, perhe ja kaverit lähellä, harrastuksia, jne. Emme ainakaan tietoisesti tarvinneet mitään, mitä emme olisi saaneet Suomestakin.

Pikemminkin ajattelin sen niin, että ulkomailla asuessa voi vain saada. Oli se sitten uusi kieli, ystäviä, työkokemusta, hyviä tai huonoja asioita, ihminen ei voi muuta kuin ottaa opiksi. Kenelläkään ei ole niin kova kallo, etteikö kokemuksista tulisi viisaammaksi. No joo, totta kai sitä alkaa arvostaa esimerkiksi läheisiään, omaa äidinkieltä ja ehkä ylipäätään Suomea enemmän. Mutta sehän on vain hyvä asia, eikö?

Jos ei koskaan salli itselleen uutta ja erilaista, mitä voi oppia tutusta ja turvallisesta? kysyn minä.

...ai niin, ihan unohdin mainita

...kyllä muuten huomaa, että ollaan Keski-Euroopassa: tuleva ratsastuksenopettajani on Sveitsin olympiajoukkuessa ratsastavan valmennettava ja yksi tallin opettajista on Grand Prix-tason ratsastaja. Että siltä pohjalta täällä ratsastetaan.

Ehkä maailman paras harrastus

Tänään pääsin taas kauramoottorin ohjaksiin sitten Suomesta muuton. Ja voi sitä onnen tunnetta! Kestohymy päällä pyöräilin pois tallilta, kun tiedossa on lisää samaa kivaa heti lauantaina. Ja seuraavana lauantaina, ja sitä seuraavana. Vakioratsastustunti siis.
Innolla jo odotan tapaavani muita samanhenkisiä ihmisiä, eipä nämä yksityistunnit ole ihan mun juttu. Vaikka on niissäkin puolensa: Open jakamaton huomio ja tila melkeinpä vain itselle, puolityhjässä maneesissa on kieltämättä kiva laukata, kun ei tarvitse hidastella tai olla itse tien tukkeena.

Huomenna pitää varmaan mennä vahvistamaan alaselkää salille, sitä alkoi ihan selvästi ketuttamaan, kun joutui pitkästä aikaa töihin (pyöräkolari on vähän hidastanut aktiivisen elämän harrastamista). Mutta hah, siitäs sai!

Niin, ja tuo "ehkä" otsikossa ei tarkoita sitä, etteikö ratsastus minun mielestä olisi maailman paras harrastus vaan sitä, että joku saattaa olla eri mieltä. Ihan vain selvyydeksi.

Kakkatykki-täti

Yhteydenpito läheisiin Suomessa ja muualla on kyllä tehty äärimmäisen helpoksi. On Facebook, Skype, sähköposti, tekstiviestit ja joskus sitä raaskii soittaa jopa ihan puhelimella. Ei ihme, että se paljon mainostettu koti-ikävä ei ole iskenyt, kun kaikista rakkaimmat saa skype-kameran ääreen parilla napin painauksella (kunhan ensin ollaan useammalla tekstiviestillä sovittu aika jutustelusessiolle ;)

Kun melkein 3-vuotias siskonpoika kantaa potankin olkkariin, jotta ei missaa mitään tärkeää tädin ollessa langan päässä, vaikka luonto kutsuu, niin eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle.

10 pistettä nykyajan tekniikalle!

Vaatimattomuus kaunistaa, vai kaunistaako?

Soitto paikalliseen ratsastuskouluun tänään:

Minä: Hi, do you speak English?
*: Oh, no..
Minä: Is there anyone else who could speak English?
*: No..but you can later..
Minä: Ok. I'll call later. What time would be best?
*: At 12 or 11 o'clock.
Minä: Ok, thank you, bye bye!
*: Thank you, bye!

Missä kohtaa tuli informaatiokatko? Ei missään.

Vastaava tilanne aikaisemmin joulukuussa, soitto paikalliselle yksityislääkärille:

Minä: Guten Tag. Sprechen Sie Englisch?
Ystävällinen vanhempi nainen: Jaa..aber Sie sprechen ganz sicher besser Deutsch als ich Englisch!
Minä: Okey, ich versuche auf Deutsch. Ich habe meine Krankenversicherung gehabt und jetzt muss ich einen Arzt finden.
Nainen: Sie brauchen einen Arzt?
Minä: Nein, ich brauche kein Arzt jetzt aber ich möchte sie finden. Als ich habe meine Kranken---
Nainen: Ah, ja-ja, Frau B nimmt doch neue Patienten. Wann können Sie uns besuchen? Sie können dann entscheiden ob Sie zu uns kommen wollen - oder nicht.

Missä kohtaa tuli informaatiokatko? Ei missään.

Mutta siis kieltähän ei osaa, jos ei osaa puhua täydellisesti. Niin suomalaista. Ja näköjään ah, niin sveitsiläistä.

Rakas päiväkirjani..

Uuden vuoden kunniaksi päätin aloittaa blogin. Tulevista aiheista tai kirjoittamisen tiheydestä ei tässä vaiheessa voi tehdä lupauksia, mutta yritän kirjoittaa elämästämme täällä Sveitsissä ja kaikesta siitä, mitä täällä haistan, maistan ja koen.

Ja ehkä tätä voi sitten itsekin vanhana kiikkustuolissa lukea ja ihmetellä, että minne kaikkialle se elämä on kuljettanut. (Toivottavasti) nautinnollisia lukuhetkiä!